Aikamuoto – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › AikamuotoAikamuoto eli tempus on verbin taivutuskategoria, jolla ilmaistaan verbin kuvaaman tapahtumisen aikaa suhteessa puhehetkeen (Nyt puu on kaatunut) ja/tai kerrottuun viitehetkeen (Eilen tullessani puu oli jo kaatunut). Verbiä, jonka taivutuksella ilmaistaan aikamuoto ja persoona, nimitetään finiittiverbiksi; ns. infiniittisillä verbinmuodoilla (infinitiivit ja partisiipit) taas ei tyypillisesti ole aikamuoto- eikä persoonataivutusta.
Liite:Verbitaivutus/suomi/olla - Wikisanakirja
https://fi.wiktionary.org › wiki › suomi › ollaminä, olen, en ole, minä, olen ollut, en ole ollut. sinä, olet, et ole, sinä, olet ollut, et ole ollut. hän, on, ei ole, hän, on ollut, ei ole ollut.
Verbien aikamuodot - Weebly
soome.weebly.com › uploads › 5/2/3perfekti olen mennyt neg. perfekti en ole mennyt pluskvamperfekti olin mennyt neg. pluskvamperfekti en ollut mennyt Huom (1)! -nut, -nyt, -lut, tai-lyt -loppuiset sanat eli partisiipit eivät koskaan esiinny yksin! Niillä on aina parina joko negaatiosana (en, et, ei… mennyt) tai olla-verbi (olen, olet… mennyt). Tämä on tärkeää, koska ...
Suomen verbien aikamuodot, erityisesti futuuri
jkorpela.fi › aikamuodotAikamuoto suppeassa merkityksessä on verbin sellainen taivutusmuoto, jonka peruskäyttö on sen ilmaiseminen, millaisessa suhteessa verbin ilmaiseman tekemisen tai tapahtumisen ajankohta on lauseen esityshetkeen tai muuhun lauseyhteydestä ilmenevään hetkeen. Aikamuoto laajassa merkityksessä sisältää myös liittomuodot.