S – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/SS (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es) ja äännearvo tavallisesti [s]. Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.
Š – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/ŠŠ (š) on latinalaisiin aakkosiin muutamissa kielissä lisätty kirjain. Se on muodostettu kirjaimesta s ja hatusta (engl. caron). Kirjaimen nimi on suomen yleiskielessä hattu-s. Kirjaimen äännearvo on suomen kielessä ja tyypillisesti muissakin kielissä ns. suhu-s [ʃ]. Näytä lisää
Š – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › ŠŠ Š ( š) on latinalaisiin aakkosiin muutamissa kielissä lisätty kirjain. Se on muodostettu kirjaimesta s ja hatusta ( engl. caron ). Kirjaimen nimi on suomen yleiskielessä hattu-s. Kirjaimen äännearvo on suomen kielessä ja tyypillisesti muissakin kielissä ns. suhu- s [ʃ] . Sisällys 1 Š suomen kielessä 2 Š muissa kielissä ja kirjoitusjärjestelmissä
ß – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › ßVuonna 1996 uudistettujen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan ß ‑kirjainta käytetään soinnittoman s-äänteen merkkinä seuraavissa tilanteissa: pitkän painollisen vokaalin jäljessä: Straße, aßen, aß, Buße, grüßt diftongin jäljessä: heißen, außen Poikkeukset: Jos sanan vartalossa seuraa konsonantti, kirjoitetaan s: Trost, Faust, räuspern, geistig.