Suomen maakunnat – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maakunnatMaakunta voi tarkoittaa Suomessa 1900-luvulla muodostuneita nykymaakuntia tai historiallisia maakuntia. Nykymaakuntien rajat olivat epävirallisia ja osin rajoiltaan epäselviä, kunnes vuoden 1994 aluehallintouudistuksen yhteydessä yhdistettiin aiemmat maakuntaliitot ja seutukaavaliitot. Lisäksi on olemassa maisema-alueita koskeva jako Suomen maisemamaakuntiin ja luonnontieteiss…
Suomen maakunnat – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › Suomen_maakunnatPääartikkeli: Suomen historialliset maakunnat. Suomen yhdeksän historiallista maakuntaa olivat Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Keskiajalla syntynyt hallinnollinen jako linnalääneihin vastasi melko pitkälle maakuntien rajoja. Linnaläänit korvattiin vuonna 1634 maaherrajohtoisilla siviililääneillä, jotka eivät enää täysin noudatelleet vanhaa maakuntajakoa.
Suomen vesistöalueet – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vesistöalueetSuomen vesistöalueet, tai lyhyemmin Suomen vesistöt, ovat ne valuma-alueet, jotka ovat osittain tai kokonaan Suomen alueella. Valuma-alueella tarkoitetaan vedenjakajan rajaamaa alueellista kokonaisuutta, jolta joki tai puro kerää kaiken sateen kautta tulleen vetensä, joka ei ole ennättänyt haihtumaan alueelta. Suuria valuma-alueita kutsutaan vesistöiksi.
Suomen maantieteelliset alueet – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › Suomen_maantieteelliset_alueetSuomen maantieteelliset alueet on J. G. Granön kirjoittama tietokirja, joka ilmestyi saksaksi vuonna 1931 ja seuraavana vuonna myös suomeksi. Se oli käytännössä laajennettu ja yksityiskohtaisempi versio Suomen kartaston vuoden 1925 laitoksessa esitetystä Suomen aluejaosta. Granö kirjoitti teoksen Puhtaan maantieteen jälkeen. Siinä hän oli esitellyt kehittämäänsä maisematiedettä, ja Suomen maantieteellisissa alueissa Granö keskittyi enemmän aluetieteen käytännön sovellukseen.
Suomen vesistöalueet – Wikipedia
fi.wikipedia.org › wiki › Suomen_vesistöalueetToinen jakovaihe valmistui vuonna 1971 ja se julkaistiin Vesihallituksen julkaisuna ”Suomen vesistöalueet”. Niissä toistettiin Sireenin ja Olinin keräämät muuta tiedot. Kun Suomen peruskartoitus mittakaavassa 1 : 20 000 saatiin päätökseen vuonna 1978, voitiin edellisten työtä jatkaa entistä tarkemmalla valuma-alueiden rajauksella. Jo tuolloin pohdittiin digitoinnin etuja, joka oli 1980-luvun työn lopullinen päämäärä.